Sinun kirjeesi

Istuin sängylleni ja avasin kirjeen jonka minulle lähetit. Kirje oli pitkä , mutta luin sen silti.

‘’Rakas Anniina

Kai muistat vielä sen kun rakastuimme ensimmäisen kerran toisiimme. Olimme molemmat silloin vielä niin ujoja, ettemme uskaltaneet edes sanoa toisillemme mitään. Vaihdoimme vain pitkiä katseita ja aina kun katsoin sinua silmiin punastuit niin kauniisti ja hymyilit niin suloisesti. Toivoin aina niinä hetkenä, että olisit kokonaan minun. Olisin voinut vaikka maailman ääriin vuoksesi ja ottanut luodin puolestasi.

Sitten keräsin rohkeutta ja laitoin sinulle pitkän viestin, jossa kerroin kuinka paljon sinua rakastin. Muistatko? Vastasit minulle kauniilla viestillä. Kerroit, kuinka sinäkin rakastit minua. Sitten rohkaistuin ja pyysin sinua ulos. Suostuit ja seuraavana päivänä me tapasimme.

Se oli yksi elämäni parhaista päivistä. Minun teki jo silloin suudella sinua, mutta en uskaltanut. Olit niin kaunis mustissa farkuissasi ja harmaassa takissasi. Vaaleanruskeat hiuksesi olivat vedetty ponnarille. Olit niin kaunis.

Jouduimme kuitenkin jonkin ajan kuluttua eroamaan hetkeksi, mutta sovimme, että näkisimme seuraavana päivänä. Niinhän me näimmekin. Tapailimme viikkoja ja sitten sinä kauniina kesäisenä iltana, kun istuimme rannalla, keräsin rohkeuteni ja painoin huuleni huuliasi vasten. Se oli yksi elämäni parhaista teoista, enkä ole koskaan katunut, että tein niin.

Siitä päivästä asti me seurustelimme. Näimme melkein joka päivä. Varmaan kaikki kaupungin asukkaat tiesivät, että olimme yhdessä. Kävelimme kaupungilla käsikädessä. Koulussa, kadulla, rannalla, minne ikinä menimmekään, niin olimme yhdessä. Olimme erottamattomat. Kuin siamilaiset kaksoset.

Mutta sitten välillemme alkoi tulla kaikkea. Emme enää viettäneet niin paljoa aikaa yhdessä. Emme tekstanneet enää niin usein kuin ennen. Minulle tuli sinua ikävä ja aina kun laitoin sinulle viestiä, niin sanoit ettet pysty tekstailla, sillä saldosi olisi lopussa.

Mutta sitten eräänä päivänä pyysit minua mukaan kaverisi bileisiin. Suostuin heti tulemaan kanssasi sillä rakastin sinua vielä silloin koko sydämestäni. En olisi koskaan osannut aavistaa, että se ilta olisi elämäni kamalin ilta.

Kun saavuimme bileisiin menit heti juttelemaan kavereidesi kanssa. Aikani alkoi vähitellen käymään pitkäksi ja sanoin sinulle lähteväni kotiin. Vastasin vain ‘’okei’’ ja jatkoit kavereidesi kanssa juttelua.

Kun olin matkalla kotiin, huomasin, että olin unohtanut takkini kaverillesi. Käännyin ja palasin hakemaan takkiani. Kun pääsin takaisin kaverisi luokse näin jotain erittäin järkyttävää. Sinut ja parhaan ystäväni. Kahdestaan. Olitte kietoneet kätenne toistenne ympärille ja hymyilitte toisillenne.

Sitten tapahtui se, mitä en olisi koskaan uskonut näkeväni. Suutelitte. Pitkään. Sen jälkeen sanoit, kuinka paljon rakastit parasta ystävääni. Sanoit myös, että en merkitse sinulle enää mitään.

En kestänyt enää joten otin takkini naulakosta ja lähdin itkuisena kävelemään kohti kotia. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Otin pitkistä, ruiskeista hiuksistani ponnarin pois ja annoit hiusteni pudota silmilleni. Kuulin tekstiviestimerkkiääneni ja kaivoin puhelimen taskustani. Olit kirjoittanut minulle pitkän viestin.

Se on minulla tallessa vieläkin. Muistatko miten se meni? Minäpä muistutan sinua. Se meni näin: ‘’Rakas Christian. Olen pahoillani, mutta en pysty enää olemaan kanssasi yhdessä. Minusta tuntuu, että et ole se oikea. Tein kai virheen, kun sinuun rakastuin. Jos en olisi rakastunut sinuun, niin en olisi joutunut lähettämään tätä viestiä ja särkemään sydäntäsi. Tai mistäs minä tiedän kaipaatko minua vielä. Olen sitä paitsi löytänyt jo unelmieni miehen. Olen pahoillani T: Annika’’

Tuona iltana sydämeni särkyi. En kyennyt tekemään mitään kun pääsin kotiin. Istuin vain huoneessani ja itkin enemmän kuin olin itkenyt koskaan ennen.

Minun teki niin mieli kuolla. Istuin useasti veitsi kädessä kotonani ja mietin kaipaisitko jos kuolisin. Aina kun näin sinut koulussa minuun sattui ja paljon. Mutta sitten äitini sai uuden työpaikan ja muutimme pois. Luulin pääseväni sinusta yli täällä missä nykyään asun, mutta en päässyt helpolla. Vasta pari viikkoa sitten tajusin minkälainen kusipää olet.

Rakastin sinua enemmän kuin ketään muuta koko maailmassa ja sinä vaihdoit minut bestikseeni. Olin yllättynyt siitä viestistä, minkä minulle pari päivää sitten lähetit. Siinä kerroit kuinka rakastat minua ja olit aina rakastanutkin. Mutta en uskonut siitä mitään. Kuulin siellä asuvilta kavereiltani minkälainen playeri olet. Kun jätät jonkun sinulla on jo uusi poikaystävä. Petät poikaystäviäsi ja luulet, että kukaan ei saa tietää siitä. Mutta kaikki tietävät minkälainen olet.

En halua sinua enää takaisin. En rakasta sinua enää. En halua tuntea enää sinua. Pyydän, jätä minut rauhaan ja mene leikkimään muiden kusipäiden kanssa

Terveisin: Christian’’

Sen luettuani kyyneleet kohosivat silmiini. Ehkä hän olikin oikeassa. Ehkä olinkin vain yksi turha kusipää playeri. Ei elämälläni olisi enää mitään merkitystä. Rakastin ja sitten petin. Tein elämäni virheen. Menetin ihmisen jota rakastin. En kestänyt enää.

Jos kaverini eivät olisi ehtineet estää minua niin olisin jo kuollut.