Heräsin taas aamulla ilman sinua. En huomannut sinua taaskaan vieressäni. Olit jättänyt vain lapun tyynyllesi. ‘’Kulta, anteeksi minun oli mentävä töihin.. Tulen illalla kotiin. Voi mennä myöhään’’. Taas se sama lappu. Olin nähnyt sen saman tekstin melkein joka aamu. Viikonloppuisinkin olet jossain muualla kuin kotona.
Nousin istumaan sängyllemme. Viime yönä olit tullut myöhään kotiin. Ja nyt olit lähtenyt jo aikaisin aamusta taas töihin. Uskon, että sinulla on kiire työpaikallasi, mutta et ole koskaan ollut näin kiireinen.
Havahduin kun huomasin puhelimesi yöpöydälläsi. Se vilkkui ja ilmoitti, että vastaajaan oli tullut viesti. Vaikka en olisi pakosti saanut kuunnella viestiä, kuuntelin sen silti. ‘’Hei rakas. Toivottavasti sinulla oli hauskaa. Toivottavasti näemme tänäänkin samoissa merkeissä kuin eilenkin. Odotan sinua hotellillani. Ole valmiina. Terveisin Cindy’’, vastaajasta kuului naisäänellä.
‘’En voi uskoa tätä’’, sanoin. Puhelin putosi kädestäni ja kyyneleet alkoivat valua silmistäni väkisin. Petit siis minua. Ei, en suostu uskomaan sitä. Ei se ei voi olla todellista. Sinähän rakastat minua. Et voisi mitenkään pettää minua. Ei et mitenkään. Rakastit minua niin paljon, että et voisi pettää.
Kävelin keittiöön ja otin pöydältä ponnarin, jolla laitoin tummanruskeat hiukseni kiinni. En suostunut uskomaan, että petit minua. Se vastaaja viestikin oli joku pila kumminkin.
Otin kaapista jauhelihaa ja aloin valmistamaan meille illallista. Koko päivä meni illallisen valmistamiseen. Huomasin kellon olevan jo paljon, joten kävin vaihtamassa T-paitani ja vaaleat farkkuni punaiseen, polviin ulottuvaan, olkaimettomaan mekkoon. Laitoin jalkaani punaisen korkokenkäni ja siirryin sitten meikkaamaan. Levitin huulilleni kirkkaanpunaista huulipunaa ja laitoin reilusti ripsiväriä. Hiukseni laitoin nutturalle.
Kun olin itse valmistautunut katoin pöydän ja istuin paikalleni odottamaan sinua. Minä odotin ja odotin ja odotin ja vihdoin ja viimeinkin sinä tulin. ‘’Hei rakas’’, huudahdin ja juoksin eteiseen. ‘’Hei Caroline. Miten olet hereillä vielä tähän aikaan?’’ kysyit minulta. ‘’Laitoin meille illallista. Tule syömään’’, sanoin ja raahasin sinut pöydän ääreen.
‘’Caroline, minulla on sinulle kerrottavaa’’, sanoit rauhallisella äänellä. ‘’Niin mitä rakas?’’ kysyin ja leikkasin sinulle palan lihamureketta. ‘’Minulla on toinen nainen. Et merkitse minulle enää mitään. Haluan eron’’, sanoit hieman epäröivästi. ‘’Tämä on kai joku vitsi eikö niin?’’ sanoin naurahtaen. ‘’Ei. Tämä ei ole vitsi’’, sanoit ja nousit pois pöydästä.
Kävelit huoneeseemme ja suljit oven perässäsi. Se olikin siis totta. Se viesti ei ollut pila. Nousin itsekkin ylös ja nostin lihamureke vuoan pöydästä. >>Sillä on toinen nainen<< ajattelin ja vuoka lipsahti käsistäni. Päätin siinä samalla ruveta kokkaamaan aamupalaa.
Koko yön ahersin keittiössä. Aamulla kun heräsit ja tulit keittiöön ilmeesi oli näkemisen arvoinen. Katsoit minua. Tummanruskea hiukseni olivat nyt punaiset ja aivan miten sattuu. Meikkini olivat levinneet ja vaalea silmämeikkini oli vaihtunut tummempaan. Mekkoni oli verinen ja hieman rikki.
‘’Hyvää huomenta rakas’’, sanoin ja kävelin luoksesi. ‘’Huomenta’’, mutisit vieläkin hieman järkyttyneenä. ‘’Aamupala on vielä kesken, sillä tärkein ainesosa puuttuu’’, sanoin ilkikurisesti hymyillen. ‘’Mikäs ainesosa?’’ kysyit vieläkin hieman pelokkaana. ‘’Sinä’’, sanoin ja työnsin leipäveitsen suoraan lävitsesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti