Sara + Emmi = ?

Istuin englanninluokan perimmäisellä pulpetilla ja tuijotin luokan valkoista seinää tylsistyneenä. Havahduin kun ovi avautui ja sisään käveli aika pitkä, ruskeahiuksinen, erittäin tutun näköinen tyttö. >>Ei voi olla totta<< ajattelin, kun tunnistin tytön. Hän oli Sara.

‘’Hei Sara. Sinulle on varattu paikka tuolta luokan perältä Emmin vierestä’’, opettaja sanoi ja osoitti pulpettia joka oli noin metrin päässä minun pulpetistani. ‘’Okei’’, Sara mutisi ja käveli luokan perälle ja istui sitten paikalleen. ‘’Hei Emmi’’, Sara kuiskasi. ‘’Hei vaan’’, mutisin itsekseni ja käänsin katseeni kirjaani. En olisi halunnut nähdä Saraa enää koskaan ala-asteen jälkeen.

Tunti kului hitaasti ja viimeinkin kellot soivat. Huomasin aina välillä kuinka Sara katsoi minua ja yritti tehdä sen huomaamattomasti. Kiiruhdin ulos luokasta, mutta luokan ulkopuolella joka tarttui käteeni. ‘’Emmi meidän on puhuttava’’, Sara sanoi ja veti minut viereiseen vessaan. ‘’Mitä sä nyt vielä haluat musta?’’ kysyin Saralta ja painoin katseeni lattiaan. ‘’Siitä on jo 2 vuotta, etkö sä vois jo unohtaa?’’ Sara kysyi ja katsoi minua anelevasti. ‘’Ai sen jälkeen mitä teit mulle. Annas kun mietin. En’’, sanoin ja nostin katseeni Saraan. ‘’Okei se mun ja Nikon juttu jäi lyhyeen. Oon pahoillani et petin sua sen jätkän kanssa. Mä rakastin sillon sua enemmän ku Nikoa’’, Sara sanoi minulle melkein itkien. ‘’Mut menit pettämään kuitenkin’’, sanoin ja kävelin vessan ovelle. ‘’Emmi, anna anteeksi’’, Sara sanoi kun avasin vessan oven ja kävelin pois.

Mietin, että miksi juuri Saran piti tulla samalle luokalle kanssani. Entisen tyttöystäväni joka oli pettänyt minua pojan veljeni kanssa. Ja Saran ja Nikon suhde ei kuulemma merkinnyt mitään. Vaikka olimmekin silloin vasta ala-aste ikäisiä rakastin silti Saraa silloin tosissani. En olisi pettänyt häntä koskaan. En ikinä. Mutta kun sain kuulla Sarasta ja Nikosta jätin Saran.

Vähän eromme jälkeen muutimme pois ja aloitin yläasteen tuntematta ketään. Sain silti nopeasti uusia ystäviä, mutta en koskaan kertonut kuin parille ihmiselle, että tykkäsin tytöistä. Olihan minulla tyttökaverikin hetken aikaa, mutta erosimme pian sillä hän ei tuntunut siltä oikealta.

Kävelin koulun käytävää pitkin miettien asioita. Kuulin sitten juoksuaskelia takanani ja joku tarttui taas käteeni. ‘’Sara jätä mut jo rauhaan’’, sanoin Saralle, joka oli tarttunut käteeni. ‘’Emmi mä rakastan sua. Enemmän kun ketään muuta. Usko se’’, tyttö sanoi. ‘’Mut mä en rakasta enää sua’’, sanoin ja riuhtaisin käteni irti Saran otteesta.

Kävelin ulos ja jätin Saran yksin käytävään. En olisi halunnut nähdä häntä enää koskaan sen jälkeen mitä hän minulle teki.

Kävelin pääoville ja astuin raikkaaseen ulkoilmaan. Aurinko paistoi hieman, mutta ei silti ollut kovinkaan lämmin. Mutta ei kylmäkään. Viileä tuuli teki ilmasta täydellisen.

Huomasin pihan perällä penkeillä parhaan kaverini Jessen. Kiiruhdin pihan perälle ja istuin tuon mustahiuksisen pojan viereen. ‘’Noniin Jesse, kerro mikä on hätänä’’, sanoin. Huomasin aina jos Jesselle ei ollut kaikki hyvin. ‘’Joonas jätti mut’’, Jesse sanoi itkua pidätellen. Huomasin selvästi, että Jesse oli itkenyt. Kajaalit oli levinnyt pitkin pojan vaaleita kasvoja. Sitä ei tosin huomannut, sillä Jessellä roikkui hiukset silmillä.

‘’Voi ei. Te olitte niin söpö pari’’, sanoin ja halasin Jesseä kovaa. ‘’Emmi hei mä litistyn kohta’’, Jesse sanoi. ‘’Ai sori’’, sanoin ja päästin irti. Suoristin hieman mustaa pitkähihaistani ja kaivoin laukustani peilin. ‘’Noniin, nyt laitetaan sun meikit kuntoon’’, sanoin ja siirsin pojan otsahiukset pois tämän silmiltä.

Pienen meikkaustuokion jälkeen Jesse näytti taas itseltään. Mustat rajaukset reunustivat pojan silmiä. ‘’Voi kiitos’’, Jesse sanoi hymyillen. ‘’Eipä kestä’’, sanoin ja aloin pöyhimään mustia , vaivalla laitettuja hiuksiani.

Monet sanovat, että olemme Jessen kanssa kuin toisemme klooneja. Jesse on vain pidempi. Paljon pidempi. Meillä molemmilla oli mustat, aina laitetut hiukset, mustat rajaukset silmissä ja pukeuduimme molemmat mustiin vaatteisiin. Kerran joku luuli, että minä ja Jesse seurustelisimme. Sanoimme vain, että emme todellakaan ole yhdessä ja että me molemmat olemme enemmän kiinnostuneita samasta sukupuolesta mitä itse olemme.

Liian lyhyeltä tuntuva, mukava välitunti loppui kuitenkin pian ja jouduimme palaamaan tylsille oppitunneille. Matkalla kohti liikuntahallia huomasin taas Saran. Tällä kertaa kävelin vain tytön ohi, mutta en ehtinyt kävelemään pitkällekään ennen kuin Sara taas pysäytti minut. ‘’Emmi, mul on sulle asiaa’’, Sara sanoi ja veti minut liikuntahallin nurkan taakse.

‘’Sara mä en vieläkään…’’. Sen enempää en ehtinyt mitään sanoa ennen kuin Sara keskeytti minut suudelmalla. Se tuntui toisaalta hyvälle, toisaalta pahalle. Kaikki muistot tulivat mieleeni. Kaikki hyvät. Kaikki pahat.

Siirsin Saran ruskeat hiukset pois tytön kasvoilta ja vastasin suudelmaan. Sara kietoi kädet ympärilleni. Painoin Saran seinää vasten ja suutelin tyttöä uudestaan. Mutta sitten irrottauduin. ‘’Ei mä en pysty tähän’’, sanoin ja juoksin pois

Juoksin liikuntahallin vessoille ja linnoittauduin yhteen vessoista. Istuin nurkkaan ja päässäni pyörivät miljoonat kysymykset. >>Mitä mä teen. Mitä mä tein<< mietin itsekseni itkun partaalla. Kaivoin puhelimeni taskusta ja etsin Jessen numeron. Painoin ‘’soita’’ nappia ja jäin odottamaan että Jesse vastaisi. ‘

’’Onko joku hätänä?’’ kuulin Jessen sanovan puhelimeen. ‘’On tavallaan. Mä en tiiä mitä tekisin. Sara suuteli mua ja mä sitä mut sit vaa lähin pois ja ja ja ja ja…’’, sönkötin puhelimeen itkien. ‘’Rauhoitu. Hei venaa tuun sinne. Jutellaa sit. Ei mee kauaa’’, Jesse sanoi. ‘’Okei’’, vastasin ja lopetin puhelun.

Painoin pääni polviini ja itkin. Mietin kaikkea mitä tuli tehtyä. Pian kuulin ovelta koputuksen. ‘’Emmi avaa se oon mä. Jesse’’, kuulin tutun äänen sanovan ja avasin oven. Jesse kyllä tiesi minne menen aina kun minulla on huolia. Jesse tuli sisään ja lukitsi sitten taas oven. ‘’Eli siis kerro nyt mitä teiän välillä tapahtu’’, Jesse sanoi rauhoitellen. ‘’No siis. Sara vei eka mut liikuntahallin taakse ja sit suuteli. Vastasin sen suudelmaa ja jopa pidin siitä. Mut sit se kävi ahdistavaks ja lähin vetää’’, sanoin. ‘’Mut piditkö sä siitä oikeesti. Suudelmasta siis?’’ Jesse kysyi ja siirsi otsahiukseni pois silmiltäni. ‘’En tiiä’’, vastasin ja tartuin Jessen käteen.

Jesse istui viereeni ja kietoi kädet ympärilleni. Niin hän teki aina, kun olin surullinen. ‘’Kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu’’, poika sanoi hymyillen. ‘’Toivotaan niin’’, sanoin ja pakotin pienen hymyn kasvoilleni. Annoin pienen pusun pojan poskelle ja nousin sitten seisomaan. Katsoin itseäni pienestä, hieman rikkinäisestä peilistä. Näytin mielestäni aivan kamalalta joten pesin meikkini pois + laitoin uudet meikit naamaani. Mustat rajaukset silmiin ja ripsiväriä. Siinä minun perusmeikkini.

‘’Toivottavasti sä ja Joonas päädytte vielä takas yhteen’’, sanoin ja käännyin katsomaan Jesseä. ‘’Toivottavasti me voidaa ees olla kavereita Joonaksen kaa. Mulla on niin ikävä sitä’’, poika sanoi ja käänsi katseensa valkoiseen lattiaan. ‘’Meitä kumpaakaan ei oo oikein rakkaudessa onnistanu’’, sanoin ja kävin seisomaan Jessen viereen. ‘’Tota ei vois enää paremmin sanoa’’, Jesse sanoi ja hymyili pienesti. ‘’No mut mun on nyt mentävä. Hyppytunti loppuu ihan kohta. Koita pärjätä Saran kaa’’, Jesse sanoi ja antoi minulle pienen pusun otsalle. Sitten poika lähti vessasta ja katosi käytävään.

‘’Sä kyllä kestät. Kestät’’, sanoin hiljaa itselleni ja kävelin sitten urheiluhallin viereiselle urheilukentälle jossa muut jo olivatkin. ‘’Sori olin terkkarilla’’, sanoin opettajallemme joka ei näyttänyt iloiselta. Heitin sitten reppuni tekonurmelle ja menin venyttelemään muiden kanssa.

‘’Noniin nyt kun kaikki ovat paikalla niin voimmekin lähteä maastolenkille. Jokainen hölkkää, juoksee, kävelee tai muuta sellaista parin kanssa. Pareja ei taaskaan valita itse’’, vihaisen näköinen liikunnanopettajamme sanoi ja alkoi luettelemaan pareja. ‘’…Emmi ja Sara…’’, kuulin opettajamme sanovan. Silloin meinasin saada sydärin. Minä ja Sara joutuisimme viettämään aikaa kahdestaan seuraavan tunnin ajan. En pitänyt ajatuksesta yhtään.

‘’Noniin lähtekäähän’’, opettajamme sanoi. Sara tuli luoksemme ja jäimme jonon hännille helposti minun takiani. Sara oli erittäin sporttisen näköinen. Hänellä oli päällään vaaleanvihreät kaprit, valkoinen t-paita ja vaaleansiniset lenkkarit. Minulla taas oli päällä mustat pillifarkut, musta huppari jossa oli pääkallo ja punaiset converseni. Saran ruskeat hiukset olivat laitettu siistille ponnarille toisin kuin minun hiukseni jotka roikkuivat silmilläni.

‘’Tuu jo Emmi’’, Sara sanoi ja tarttui käteeni. ‘’En kävele tän nopeempaa’’, sanoin ja riuhtaisin käteni Saran otteesta. Ilma oli muuttunut lämpimämmäksi ja nyt oli jo aika lämmin ilma. En silti halunnut riisua huppariani. ‘’Emmi hei, mitä se suudelma merkkas?’’ Sara kysyi kun olimme kävelleet jonkin aikaa. ‘’En tiiä. Ei mitään’’, sanoin ja jatkoin kävelyä. ‘’Ihan varmast se jotain merkkas’’, Sara sanoi ja pysäytti minut.

Sara tuli aivan kiinni minuun. Hän oli minua reilusti pidempi, joten katsoi minua hieman alaspäin. ‘’Emmi. Anna anteeksi tää mitä nyt teen’’, Sara sanoi ja suuteli minua uudestaan. Nyt en voinut enää vastustaa kiusausta vaan vastasin Saran suudelmaan jos toiseenkin.

‘’Emmi, mä tykkään susta tosi, tosi, tosi paljon. Annathan anteeksi?’’ Sara kysyi kun irrottautui minusta. Katsoin hiljaa pururataa jalkojemme alla ja annoin mustien hiuksieni pudota kasvoilleni. ’’Mä kaipasin sua joskus mut nykyää, mä en ees oo jaksanu ajatella sitä jotain mitä meille joskus oli’’, sanoin hiljaa ja käänsin selkäni Saralle. ’’Emmi’’, Sara sanoi hiljaa ja kietoi kädet ympärilleni. ’’Mä oon muuttunu. Usko pois. Mä en oo sen jälkee seurustellu kertaakaa. Mä oon kaivannu sua’’, Sara jatkoi.

Kasvoilleni nousi pieni hymy ja käännyin ympäri. ’’Sara’’, sanoin pienesti hymyillen. ’’Niin Emmi?’’ Sara sanoi väläyttäen minulle suloisen hymyn. Kurottauduin hieman että ylettäisin ja painoin huuleni Saran huulia vasten. ’’Mäki tykkään susta’’, sanoin hymyillen. Sara hymyili minulle ja tarttui kiinni kädestäni. Lähdimme kävelemään pururataa pitkin. Kuulin puhelimen piippaavan taskussani. Kaivoin puhelimeni taskustani ja luin Jesseltä saamani viestin. Hymyni vain leveni. ’’No mitäs?’’ Sara kysyi ja katsoi minua hymyillen. ’’Jesse ja Joonas’’, sanoin hymyillen lukien yhä uudestaan ja uudestaan viestiä, jossa Jesse kertoi, että he olivat taas yhdessä Joonaksen kanssa. Tällä kertaa meitä molempia onnisti rakkausasioissa.