1-1=0

''Jätä mut jo rauhaan'', huusin ja istuin nurkassa. ''Mee pois. Mä en haluu nähä sua'', jatkoin huutamista ja katsoin sitten edessäni seisovaa mustahiuksista Eetua. Pojan kajaalit olivat valuneet pitkin poskia ja tämän hiukset olivat aivan sekaisin. ''Sä et ymmärrä taaskaan mitään tästä'', raivosin ja katsoin Eetua. ''Ehkä en ymmärräkkään. Mä en enää tajua sua. Miks näin? Miksi? Mitä pahaa mä oon sulle tehny? Enpä kai mitään. Miten mä voisin tukea sua tässä asiassa jos pelkään menettäväni sut?'' Eetu huusi ja katsoi minua suoraan silmiin. Kajaalini olivat levinneet poskilleni vielä pahemmin kuin Eetun, ja ruskeat hiukseni olivat kosteat kyynelistä. ''Jos sä oikeesti välittäisit, ni sä tukisit mua täs asias'', huusin ja katsoin sitten taas Eetua. ''Mee pois. Oo kiltti. Mä en haluu nähä sua just nyt'', sanoin hieman rauhoittuen. Purskahdin sitten taas uudestaan hysteeriseen itkuun. ''Oona, kyl mä sua ymmärrän mut... mä en haluu menettää sua jonkin tytön takia'', Eetu sanoi hiljaa. Pystyin erottamaan pojan silmistä valuvat kyyneleet. ''Mee vaan pois. Mee pois jooko? Oikeesti. Mee pois'', sanoin ja katsoin Eetua. Poika käänsi minulle selkänsä ja lähti sitten kävelemään kohti oveamme. Katsoin Eetun mustan, Slipknot paidan selkämystä niin kauan, kunnes poika poistui valkoisesta ulko-ovestamme.

Olimme taas riidelleet Eetun, rakkaan poikaystäväni kanssa. Eetu oli minulle kaikki kaikessa, mutta en tiennyt enää, minkälaisia tunteita minulla oli häntä kohtaan. Olen nimittäin huomannut, että tytöt kiinnostavat minua enemmäin kuin pojat. Nyt kun Eetulle kerroin asiasta, sain taas vaih riidan aikaiseksi. Ehkä meitä ei ole tarkoitettu yhteen. Tai sitten on. En enää tiennyt mistään mitään. En tiennyt rakastinko Eetua samalla tavalla kuin aikaisemmin. Mutta en olisi valmis luopumaan hänestä. Eetu oli ensimmäinen poika, johon tosissani rakastuin. Hän oli ensimmäinen, joka ymmärsi minua täysin. Sen takia halusin pitää Eetusta kiinni mahdollisimman pitkään.

Vaivuin ajatuksiini ja kyyneleet vierivät poskiani pitkin. En halunnut menettää Eetua ja nyt pelkäsin, että hän jättäisi minut. Pitkän hiljaisuuden ja nurkassa itkemisen jälkeen kuulin puhelimeni tekstiviestiäänen hälyyttävän mustien farkkujeni taskussa. ''Eetu'', ajattelin ja avasin tärisevin käsin siniset puhelimeni näppäinlukon jonka jälkeen avasin viestin. Viesti oli pitkä ja huolella kirjoitettu. Mitä pidemmälle sitä luin, sitä enemmän kyyneleitä valui poskiani pitkin. ''Sori Oona, mut musta tuntuu, et me ei kuuluta yhteen. Ollaan riidelty niin monesti ja jos sä kerta oot tyttöihin päin enemmän niin kannattaako meidän enää olla yhdessä? Kyllä muakin tulee sua ikävä, mut... mut mä en enää jaksa tätä kaikkea''. Se oli viestin satuttavin kohta. Kun olin lukenut viestin, viskasin puhelimeni pienehkön keittiömme toiselle puolelle ja sain uudestaan hysteerisen itkukohtauksen.

''Ei, ei, ei, ei'', hoin ja painoin käsillä päätäni. Itkin, itkin ja itkin. Koskaan ennen minuun ei ollut sattunut niin paljon. Minusta tuntui, että menetin ihmisen, jolle pystyin kertomaan kaiken. Aivan kaiken. Nyt vasta tajusin todelliset tunteeni Eetua kohtaan. ''Voi hemmetti mä rakastan sitä jätkää liikaa'', sanoin itsekseni ja jatkoin itkemistä. Siirsin tummanruskeita hiussuortuvia pois naamaltani ja painoin kädet silmieni päälle. ''Mä en ois halunnu menettää Eetua'', kuiskasin itselleni ja jatkoin hysteeristä itkemistäni.

Noin tunnin kuluttua sain viimeinkin rauhoiteltua itseäni hieman. Konttasin keittiömme toiseen päähän ja nappasin puhelimeni. Tungin sen takaisin taskuuni ja avasin sitten radion. Ajattelin, että ehkä musiikki piristäisi minua. Vaihtelin radiokanavia ja sitten kuulin eräältä kanavalta mieluisen biisin. ''Nyt olen yksinään. Ja mä voisin kuolla tähän ikävään. Tule takaisin. Mä lupaan hoitaa kaiken paremmin''. Se oli yksi lempi biiseistäni. Raaka-Aineen 1-1=0. Se sopi hyvin elämääni tällä hetkellä. ''Mä kaipaan sua Eetu'', sanoin ja löin nyrkkini pöytään niin monesti, että käteeni tuli pieniä haavaumia. ''Mä en halua elää ilman sua'', puhuin taas itsekseni ja pyyhin sitten punaisen hupparini hihoihin kyyneleet poskiltani.

Kaivoin puhelimeni taskustani ja aloin kirjoittamaan viestiä Eetulle. ''Nyt olen yksinään. Ja mä voisin kuolla tähän ikävään. Tule takaisin. Mä lupaan hoitaa kaiken paremmin. Eetu, tuu jooko käymää. Mulla olis asiaa. Tärkeetä sellasta''. Sen sain kirjoitetta viestiin ennen sen lähettämistä. Painoin lähetä-nappia ja näytölle pomppasi teksti ''viestiä lähetetään''. Sitten se lähti. Jäin odottamaan, että Eetu vastaisi viestiini.

Nousin ylös lattialta ja menin vessamme peilin eteen. Meikkini olivat levinneet pitkin poskia ja näytin muutenkin kamalalta. Silmäni olivat aivan turvoksissa. Etummaiset hiukseni olivat kosteina kyynelistä ja naamani punotti ihan mukavasti. Pesin kasvoni kylmällä vedellä useaan kertaan. Sitten laitoin uudet meikit naamaani ja katsoin itseäni peilistä. Silmäni olivat vieläkin hieman turvoksissa, mutta ainakin itku oli loppunut hetkeksi. Havahduin kun kuulin ovikellon soivan. ''Äiti taisi tulla'', ajattelin ja kävelin ovelle. Avasin hitaasti valkean ulko-ovemme ja näin oven toisella puolella tutun pojan. Eetun.

Katseemme kohtasivat ja siinä me sitten seisoimme. Ihan hiljaa. Eetu oli korjaillut meikkejään, mutta hänestä kyllä huomasi, että oli tullut itkettyä. ''Sulla oli jotain asiaa'', Eetu sanoi ja pyöritteli huulikoruaan. Tuli taas hetken hiljaisuus ja sitten avasin suuni. ''Mä rakastan sua'', sanoin hiljaa ja annoin hiusten pudota silmilleni. ''Mä en tarvi muita, vaan sut. Sä oot mulle se numero yksi. Ei kukaan muu. Mä en haluu elää ilman sua'', jatkoin hiljaa ja katsoin mustia sukkiani. Olimme taas hetken hiljaa ja sitten Eetu nosti katseeni. ''Mäkin rakastan sua. En ois saanu lähettää sitä viestiä sulle. Mä vaan pelkäsin, et ihastuisit johonki meiän suhteen aikana ja sitten kävis niin ja näin'', Eetu sanoi ja katsoi minua pienesti hymyillen. Minunkin huulilleni nousi pieni hymy ja sitten pystyinkin tuntemaan Eetun pehmeät huulet omillani. ''Mä tykkään susta liikaa'', kuiskasin hiljaa. ''Mäkin susta. Eihän riidellä enää näin pahasti eihän?'' Eetu kuiskasi ja katsoi minua. ''Ei riidellä ei'', sanoin hiljaa, ja painoin huuleni pojan huulia vasten.